Tarinallinen neulekuvaus

Kun Neulefestareiden kurssitarjonta julkaistiin, tiesin heti haluavani Jonnan tarinallisen neulekuvauksen kurssille. Mutta se ensimmäinen kurssi ehti mennä täyteen ennen kuin oli tilipäivä ja onneksi vikinä ja kitinä auttoi ja Jonna järjesti myös toisen kurssin jolle mahduin!

Mulla on ollut nykyinen kamera ainakin 7 vuotta jonka aikana en ole jaksanut opetella käyttämään sitä muuten kuin automaattiasetuksilla. Muutamasti on pitänyt mennä kuvauskurssille mutta sitten on aina elämä tullut väliin eikä ole ollut lusikoita. Joten nyt tartuin tähän tilaisuuteen heti kun se oli mahdollinen. Kurssin ensimmäinen puolisko oli semmoinen pikainen valokuvauksen 101 jossa käytiin läpi perusjuttuja siitä mikä tekee hyvän kuvan ja mitä kannattaa ottaa huomioon sekä katseltiin joitakin Jonnan ottamia kuvia ja hän kertoi miten ne on otettu.

Sen jälkeen jalkaiduimme Vanhan Pappilan takapihalle kuvaamaan. Ohjeistuksena oli ottaa mukaan sekä lankaa että neuleita kuvattavaksi jotta saamme vähän kummastakin harjoitusta. Mikä ihana (teko)syy ostaa lankaa markkina-alueelta! Itse kuvasin uusimman Exploration Station-huivini tässä harjoituksessa josta olikin jo viime postauksessa. Mutta "lainasin" myös muita kurssilaisia.

Sukkien kuvaaminen on aina hieman akrobatiaa vaativaa kuten kuvasta näkyy. Mutta mitä neuloja ei tekisi hyvien kuvien eteen!

Jonna haastoi kuvaamaan erilaisista kuvakulmista mitä yleensä käyttää ja käyttämään hyväksi tekstuurieroja. Tunnistan oman mukavuusalueeni kuvaamisessa ja nyt tiedän miten haastaa itseäni kuvaajaana. Sen lisäksi siis, että opettelen käyttämään muitakin kuin automaattiasetuksia. Lisäksi uusi linssi on ostoslistalla.

Aiemmin lauantaina nämä ihanat SnailYarnin single merinot olivat hypänneet ostoskassiin ja nyt käytin tilaisuuden hyväksi ja kuvasin ne. Päätin, että käytän tilaisuuden hyväkseni ja haastan itseni käyttämään erilaisia kuvakulmia ja tasoja mitä yleensä käytän. Ja näistä tykkään kovin.

Tykkään kuvista joista ei ole niin itsestään selvää mitä on kuvattu, mikä on se "the asia" kuvassa. Kuten tässä ylläolevassa. Lankojen vieressä muovipussissa kurkistaa Harjun Paperin ostokset.

Sain kurssista todella paljon irti, iso kiitos Jonnalle! Päätin, että automaattiasetuksia ei kameraan laiteta päälle ellei kuvauskohde ole todella hankala ja nyt opetellaan puoliautomaatilla kuvaamista.

Arpaonnea!

Rakastan kaikkiin arvontoihin osallistumista ja lottoamme Laikan kanssa (jos Eurojackpotissa on tarpeeksi iso potti koska eihän sitä nyt niin pienistä rahoista kannata kisata). Mutta harvoin voittava arpa osuu Kutomoon joten kun voitin kahdesti peräkkäin joulukuussa lankaa niin meinasin seota onnesta.

Ensimmäinen voitto osui kohdalle Sock Sniper-kisasta jossa arvottiin jokaista sukkamallia kohden muutama onnellinen neuloja jotka voittivat sponsorilankaa. Ja minä voitin! Ja aika namua lankaa voitinkin, Miss Babsin Tartea. Eli merinoa, nylonia ja tenceliä mitä ihanimmassa oranssissa värissä.

Ysoldan ja Stephenin kiertueeseen kuului myös KAL johon neuloin Sophien josta aiemmin bloggasinkin jo. Yllätys oli suuri kun kävi ilmi, että Sophien kanssa voitimme Titityystä lankapalkinnon! Postipussista paljastui 2 vyyhtiä Louhittaren luolan Tuulen Tytärtä (100 % merinoa), Tuulian kiertueelle luomat nimikkovärit Nemo ja Punahilkka.

etualalla Punahilkka ja takana Nemo

Hieman mallailin vierekkäin Nemoa ja Tarte-vyyhtiä ja pohdiskelin josko heistä tulee isona joko jokin Stephenin huivi tai Martina Behmin Tubularity. Kumpikin näistä langoista on minulle uusi tuttavuus ja siksikin olen niin kovin iloinen näistä voitoistani, pääsen kokeilemaan uusia lankoja (ja ehkä saamaan uusia Tarpeita). Käsituntuma kummastakin näistä langoista on pehmeä ja uskon, että kumpikin menee hyvin ihoa vasten eikä kutita. Punahilkka-vyyhti ei vielä ole kuiskinut tarkemmin miksi hän haluaisi isona mutta ei meillä Kutomossa ole kiire, saa rauhassa tutustua ensin paikkoihin.

Ja koska olen lellikkilapsi, sain ystävältä (moi setsu!) ihanaisen vyyhdin Canopy fingeringiä. The Fiber Companyn langat on olleet seurannassani jo vuosia mutta koska aiemmin niitä ei ole saanut Suomesta laisinkaan, olen tyytynyt ihastelemaan kauempaa. Nyt Kerä myy näitä ja voipi hyvinkin olla, että tämä vyyhti kaipaa jonkun kaverin sieltä. Siihen asti vaan paijailen tätä sillä merinoa, baby alpakkaa ja bambua eli pehmeää kuin kissanpennun massu! 

Lanka tulee langan luo

Poikkeuksellisesti ajattelin vähän esitellä mitä oon ostanut! Koska ovat vaan niin ihunaisia.

Harmittelin lähtiessäni Kerään Stephenin kurssille, että kun ei ole oikein varaa ostaa mitään. Yhtäkkiä anoppi kysyi, että koskas vietänkään syntymäpäiviä ja sitten antoi etukäteen synttäriraha käskien ostaa itselleni jotain ihanaa Kerästä.

Pyörin pitkään eestaas kaupassa , hypistellen kaikkea ihanaa mitä siellä on.Quince and Co:n langat houkuttelivat kovin, samoin Eden cottage yarnsin mutta sitten huomasin, että kuljetan kädessäni kahta vyyhtiä Isagerin Alpaca 2:sta. Jotka eivät vain irronneet kädestäni.

Pitkään olen haaveillut Juju Vailin huivista Pop Spots ja muistin, että siinä on käytety Isagerin lankaa joten näppäränä tyttönä kurkkasin puhelimella Ravelrystä kulutuksen ja marssin sitten näiden kahden vyyhdin kanssa kassalle. Kaveriksi näille minulla on Dropsin brushed alpaca silkiä kauniin korallina, Isagerit ovat ns pohjaväri ja brushed alpaca silkistä tulee täplät. Tulee ihana siitä!

Kurssin loputtua pyörin vielä hetken ja tartuin myös näihin kauniin vaaleanvihreänharmaisiin vyyhteihin. Miettimättä sen pidemmälle marssin nekin kädessä kassalle ja ostin! Tämä väri osottautui mahdottomaksi kuvata, ei siis oikeasti ole noin harmaa miltä näyttää ainakin omalla ruudullani vaan kaunis vaaleanvihreä. Ei sillä etteikö harmaakin olisi kaunis! Koska on!

Kotimatkalla keksin mitä näistä tulee. Pohja/pääväri Stephenin Parachutey-toppiin! Näiden kaveriksi ajattelin kaivella jämälankapurkkeja, haluan siihen erilaisia tekstuureja. Laikalla on tämä kesken ja kadehdin sitä jo nyt vaikkei ole valmiskaan vielä! Nyt jonkun pitäisi vaan neuloa noi miun keskeneräiset valmiiksi ja pari joululahjaneuletta, että voisin aloittaa näistä uusia neuleita!

Kanssaneuloja puolestaan myi lankojaan ja toi neuletapaamiseen mukanaan 5 vyyhtiä Skeinin pehmoista merinoa mielettömässä roiskevärissä nimeltä Inner City. Hypistin näitä, pistin takaisin pussiin, hypistin ja pistin pussiin. Tämä toistui monen monta kertaa kunnes sitten lähtiessäni kotiin kysyin, että mitä näistä köyhtyisi. Koska hinta ei ollut paha ja tiesin, että tilaisuus olisi ainutkertainen ostaa Skeinin värjäyksiä, tartuin pussiin ja kannoin sen kotiin. Yleensä vierastan näin valkopohjaisia värjäyksiä koska olen kohtalaisen kamala sottapytty mutta tästä neulotun vaatteen kanssa ollaan sitten vaan kiltisti. Ruokalappu päälle syödessä. Ravelryn ohjehakua pyörittelin näiden tiimoilta ja vahvin ehdokas malliksi on tällä hetkellä Stefanie Japelin Schooly.

Komisariot Mauno & Walter ja räjähtävän lankakerän tapaus

Elämä kahden mäyräkoiran palvelusväkenä ei ole tylsää, kaukana siitä. Kun menee viattomasti kuvaamaan parvekkeelle neuleita ja lankaa, ei voi tietää mitä tapahtuu.

 

Ehdin hädin tuskin istua kun Mauno tunki syliin ja koska olen tassun alla, otin ilomielin pojan syliini pallutettavaksi. En siinä sitten huomannut, että Walter ehti kanssa jo sohvalle ja että yksi kuvauksen alla olevista neuleista oli osin sohvalla myös.

Tunsin kyljessäni myllerrystä ja huutelin Laikalle olohuoneeseen, että josko ehtisi auttamaan koska en näe mitä Walter tekee. Sitten hoksasin, että Lemonissa kiinnioleva kerä ei olekaan näkyvissäni enää. Tuli kohtalaisen paljon kiire Maunon alta pois ja katsomaan, että mitä oikein tapahtuu. No, kuvassa näette hyvin hämmentyneen pienen mäyräkoiran joka ei tiedä Mitään siitä, että miten kerä on räjähtänyt tuolla tavalla. Ei hän ainakaan ole sitä mussuttanut! Todellakaan.

Katsokaan nyt noita silmiä, ei voi tuon näköinen pieni tehdä pahaa! Mitä nyt ehkä kahdet kengät on tällä viikolla askarreltu ulosheittokuntoon. Mutta ei lankaa! Itsestään räjähti kerä. Muistakaa muutkin, Geilsk Tyn Uld räjähtelee ja on vaarallista koirille!

Lemonia on ollut kiva neuloksia hissukseen, enää 2 vaakaraitaa puuttuu etukappaleesta. Rinnalle aloitin toissapäivänä sileät sukat koska kaipasin jotain aivan aivotonta neulottaava, tässä kun pitää laskea yhdeksään jotta osaa tehdä vaakaraidan. Mutta ne langat! Näitä kävin kuvaamassa, näytän teillekin koska nam.

Meillä on ensi tiistaina yhdeksäs hääpäivä ja katsokaa mitä Laika tilasi miulle hääpäivälahjaksi! Trailing Cloudsin Mind the Gapia! Olen himoinnut tätä kauan, todella kauan. Nyt mulla on sitä! Jee! Ja kahelien kesävaihdosta TatiMonica hemmotteli minua ihanalla, täydellisen vihreällä Jitterbugilla ja uusimmalla Kotiliesi Käsityö-lehdellä josta bongasin heti muutaman must have-ompeluksen kuten raglantunikan ja kynähameen.

ihan ite tein!

Suhteeni Anteroon on tämän vuoden puolella aktivoitunut todella paljon ja kuluneen viikon aikana olenkin saanut valmiiksi peräti kaksi lankaa!

Ensin valmistui tämä omasta padasta noussut BFL-silkki jota olen tainnut vilauttaakin täällä blogissa jo aiemmin. Ensimmäinen värjäykseni uunissa, ei tullut ehkä ihan sellaista kuin ajattelin mutta nättiä silti!

 Katsoin uudestaan, ajatuksella, Sarah Anderssonin navajointivideon ja sain viimein kiinni siitä miten navajokertaus tulee tehdä jotta siitä tulee nättiä lankaa. Olen todella iloinen koska tykkään siitä kertaustatapana mutta tähän mennessä se ei ole oikein onnistunut vaan lankaan on jäänyt rumia kohtia. Nyt ei jäänyt!  Strategiset mitat hänellä ovat 215 metriä ja 100g kolmisäikeisenä. Isona hänestä tulee sukat.

 Toisena lankana valmistui jo viime vuoden puolella aloitettu polwarth. Tämäkin on värjätty omassa padassa ja värin nimi on Doctor & Vincent, Doctor Who-fanit ymmärtänevät mistä on kyse. En yleensä ole sinisen ystävä mutta hiljallee se(kin) on alkanut hiipiä väripalettiini.

Tästä tein kaksisäikeistä ja kehräsin ihan miten sattui huvittamaan joten värit sekottuivat jonkin verran koko matkalta mutta välillä on ihan sinisiä pätkiä ja välillä ihan keltaisia. Polwarth on lempikuitujani sillä sitä on ilo kehrätä ja se on pehmeää ihoa vasten. Tästä onkin suunnitelmissa tehdä jonkinlainen kauluri kunhan löydän sopivan mallin. Strategiset mitat tällä ovat 266 metriä ja 100g.

Nyt rukin rullalle menee tätä ihanaa väri-iloittelua.

Kaksisäikeistä hänestäkin tulee, aika ohueksi lähti säie muodostumaan. Pohjasta ei ole varmuutta mutta Into the Whirledin kuitu hän on ja värin nimi on Irohamomiji.

Onks mopoo näkyny?

Meillä ei, jossain se huristelee. Karkasi eilen Tampereella, kauhee pörinä vaan kuulu. Mutta eiköhän routa possun (tai mopon) kotiin aja.

Ihan ekana kompastuin Murun / Vanja Sean kojulla tähän ihanaan neulokseen sekä näihin kortteihin. Neuloksesta tulee jonkinlainen tunika tai pusero miulle, tarvii vaan katsoa jotain jatketta koska metri ei riitä yksinään. Kortit ovat supersuloiset ja päätyvät korttiseinälleni (josta toiste lisää!).

Sitten kävelin kulman ympäri ja löysin Miila Westin ihanat kortit ja printit. Taisi päästä puolittäin ääneen ihastunut iih kun näin nämä. Oli tosi vaikea valita 5 korttia, enempään en antanut itselleni lupaa.

Koska Laika halusi messuilta tuliaisina jotain kaunista, tarttui Miilalta myös printti matkaan. Tämä on niin kaunis ja ihana ja niin meitä. Kunhan saadaan olohuoneen sisustusprojekti valmiiksi, se pääsee seinälle paraatipaikalle. Täytyy sanoa, että Miilan työt iskivät kuin metrinen halko. Näitä lisää!

Kiertelin rauhassa, hypistellen vähän kaikenlaista. Nyt kun oma tekeminen on laajentunut, messuja katseli ihan erilaisin silmin. Mahdollisuuksien määrä tuntui mielettömältä. Askartelupuodeilta en osannut ostaa mitään muuta kuin kuumaliimapistoolin vaimolle koska valikoima oli jotenkin niin pökerryttävä. Mutta nämä tilkut lähtivät mukaan, tuo peura Almadiinilta ja muut  Farnialta. Peura on puuvilla-pellavaa ja kolme muuta puuvillaa, niistä tulee pussukoita ja peurasta tulee varmaan taulu.

Sitten kurvasin Indie fabricsin putiikkiin. Missä meinasi tulla taas pakahtuma. Koska kaikkea ihanaa mitä olen kuolannut netissä enkä ole raaskinut tilata! Ekana kyytiin tarttui Ikasyrin punaista palmikko-trikoota ja sitten soitin vaimolle. Että otanko Herukkamyyryä vai jotain "aikuista". Vastaus oli, että "myyryä tietty!" joten se ja luomuresori kannettiin kassalle. Näistä tulee mulle isoina tunika ja jonkinlainen yläosa. Tietty myös Herukkamyyry-legginsit olisi aika ihanat.

Tässä vaiheessa olin kiertänyt messuja pari tuntia ostamatta lankaa mikä on aika ennen kuulumatonta. Olin kyllä hypistänyt vaikka ja mitä mutta olin päättänyt ostaa vain jos jokin huutaa erityisesti minun nimeä. Kuten nämä Koigu-vyyhdit Lankaidean pisteellä. Ja tuo Madelinetosh DK Titityyllä (jonka väri ei ole kuvassa sinne päinkään oikein mutta en jaksanut tapella, se on syvä magenta oikeasti).

Lankojen alta kurkkii Laikalle tuliaisina ostettu, ehkä maailman mahtavin, kangaskassi. Poniponilta on hän.

Joutomaan kojulla oli myös vaikea pysyä viidessä kortissa. Koska en kuitenkaan voi vuorata koko asuntoa Reetan tuotoksilla, valikoin pitkään ja hartaasti. Rakastan hänen tyyliään niin kovin.

Pia Westerholmilta tarttui matkaan vielä nämä mahtavat silityskuvat juuri kun olin jo menossa kohti ulko-ovea. Mäyriäinen!

 Oli tosi kivat messut ja selvästi teki hyvää pitää muutama vuosia väliä käymisen kanssa, nyt messuja katsoi aivan uusin silmin. Pysyin tavoitteessani ostaa pienemmiltä tuottajilta juttuja joita oikeasti kovasti halusin ja löysin uusia suosikkeja joiden pariin palata.

Ystävät on korvaamattomia

Neuleyhteisö on miulle paljon muutakin kuin puhumista neulemalleista ja langoista ja sellaisesta. Etenkin nyt kun on ollut vaikeaa, on huomannut, että sieltä on tarttunut mukaan ihania ja hyviä ystäviä. Jotka ovat muistaneet minua ihanilla paketeilla! Ensinnä eräät hullut ihanaiset menivät tilaamaan mulle rukin. Oman rukin! Woolmakersin Bliss eli kotoisammin Antero kotiutui leikkausta seuraavalla viikolla ja nyt me ollaan hiljalleen tutustuttu toisiimme.

Jotta Antero ei vain jää työttömäksi, on minua muistettu myös muillakin jutuilla. Kativilliina tilasi salaa selkäni takana mulle Salmavillan jumalaisen kaunista JA kimmeltävää keltaista polwarthia!


Sitten Tamperelaiset olivat keränneet oman pakettinsa! Asarumin värjäämää Polwarthia (joka on ehdottomasti mun lempikuituja), ihana pieni kissapussukka ja kaunis käsinkehrätystä neulottu huivi.




Lisäksi ei-neulova ystävä oli ostanut Tampereen retkeltään miulle ihanaa pinkki Roosa nauha-lankaa!


Ootte ihan parhaita!

Keltaista

Kun Laika aikoinaan hurahti keltaiseen, olin sitä mieltä, että yök, ruma väri. Ei kuitenkaan mennyt kovinkaan pitkään kun seurasin perässä ja rakastuin keltaiseen. Täysillä. Kuten olette ehkä huomanneet.

Nytkin puikoilla on muutama keltainen asia. Nuvemia tikuttelen menemään Malabrigo Lacesta, väri on Sunset. Röyhelö jo häämöttää, vielä on sellaiset 15 g neulottavaa ennen kuin pääsen siihen asti. En ole uskaltanut laskea montako miljoonaa silmukkaa huivissa tällä hetkellä on mutta jokunen niitä on.


Puikoilla on myös Meida's socksit, samaisesta kirjasta kuin ne Laikan undulaattisukat. Malli on ollut miulla jonossa iäisyyden (siitä asti kun sain kirjan eli Vuosia) mutta vasta nyt se pääsi puikoille. Olisin voinut tehdä varteen enemmänkin toistoja mutta koska en ollut varma kuinka paljon mallineule joustaa, en uskaltanut. Mutta hyvät tulee näinkin.


Keltaisen langan varastoni kasvoi lauantaina yhdellä vyyhdillä kun Aleksi the Succaplokki oli myymässä tuotteitaan Knit'tag-tapahtumassa Kirjastolla. Tämä Hieno Sukkalanka ei vain jäänyt pois kyydistä vaan muutti meille. Puolustuksena käytän sitä, että langat olivat puoleen hintaan ja lanka on täysin kotimaista.

Pari lankaa

Otsikoiden keksiminen on aina yhtä hankalaa joten pahoittelen loistavaa mielikuvitustani niiden kanssa.

Mutta olen kehrännyt! Kahta ääripäätä, paksumpaa ja todella ohutta. Ensimmäinen on Into the Worldin corriedale värissä Walla walla  jonka ostin Olebrummilta kevään lankavaihdossa. Kuidun värit puhuttelivat heti ja ajatus oli tehdä tästä paksumpaa lankaa, esim lapasiin sopivaa. Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty mutta niin ei tässä tapauksessa käynyt. Koska tästä langasta ei todellakaan tullut paksumpaa vaan erittäin ohutta.

Halusin sekottaa värejä joten tein 2-säikeistä ja kehräsin ihan siten miten värit tulivat letistä. Tykkään lopputuloksesta vaikka se onkin hieman kirjava. Tästä tulee kuitenkin kaunis huivi isona. Metrejä kertyi kaikkiaan 610 sataan grammaan eli aika paljon!



Koska tästä ei tullut sitä paksumpaa lankaa, piti yrittää uudestaan. Tällä kertaa kuiduksi valikoitui omasta padasta noussut polwarth. Tein jälleen kaksisäikeistä, olen siihen tykästynyt ja ensimmäisen kerran sain säikeet lähes täsmäämään, toiseen rullaan jäi vain muutama metri! Selvästi oli kuitenkin vaikeampaa kehrätä paksumpaa mikä näkyy heti langan "jäljessä" sillä se ei ole niin tasaista kuin monet muut lankani. Mutta en haittaa lainkaan, tästä tuli silti ihanaa. Siinä missä ylempänä esitelty corriedale on hieman karheaa ihoa vasten, polwarth on kuin vauvan peppu!



Metrejä tähän tuli noin 260 eli ei tämäkään mitään erittäin paksua ole mutta huomattavasti paksumpaa kuitenkin edelliseen verrattuna. Tykästyin kovin polwarthiin ja sitä haluan ehdottomasti lisää ja paljon. Väriä tämä otti myös todella nätisti!

Jaksaa jaksaa

Hetkeen täällä ei varmaan tule olemaan valmista työtä esillä, ainakaan miun taholta. Koska menossa on taas tekniikka "neulo kaikkea vähän niin mikään ei valmistu!". Ja sitten fiksu neulojatar tietysti vähän ahdistuu siitä kun mitään ei valmistu. Huoh.

Mutta edistystä tapahtuu. Atelier on menossa hyvää vauhtia vyötäröä kohti ja siitä on tulossa ihana. Pehmeä ja kaunis.


Malli on todella vinkeä ja erilainen. Tykkään tosi paljon. Sopivasti vähän ajateltavaa ja sopivasti vaan posota suoraan kunnes x senttiä. Seuraava isompi tapahtuma on taskut. Odotan kovin koska taskut on parhautta.

Tulossa on myös Nuvem, malabrigon lacesta (kuvassa oikealla). En tajua miksi olen hillonnut näitä vyyhtejä varastossa näin kauan koska tuo lanka on jumalaisen ihanaa. Kuten kaikki malabrigot mitä olen neulonut. Haluaisin kovin kokeilla Riosta ja Arryoata myöskin, ehkä syksymmällä on niiden vuoro.


Vasemmalla olevasta Malabrigo Sock-keräsestä tulee puolestaan miulle toinen Color Affection. Kaverikseen se saa toisen Sock-kerän (jonka laika osti miulle noin vaan yllätyksenä!) ja Hedgehog fibersin sukkalankaa. Mutta siitä sitten enemmän myöhemmin, kunhan saan sen oikeasti aloitettuakin. Olen laceweightistä tehtyä Color Affectioniani käyttänyt paljon ja olen myös ominut Laikan tekemän alpakkaisen version. Tahdon vielä yhden, pehmeän ja kauniin ja uskon, että näillä eväillä se tulee.

Tulokkaita

Sanovat, että lanka tulee langan luo. Niin siinä tuntuu käyvän, siitäkin huolimatta, että on lakossa. Ei tosin kovin monen montaa putkulaa ole kotiutunut viime aikoina ja lähteviäkin on aika paljon, miinuksella ollaan liikenteen suhteen ja reippaasti.


Nämä kauniit sinertävät vyyhdit sukkalankaa ovat kotiutuneet vaihdossa ja ystävältä yllätyslahjana. Kotimaista käsityötä, Handua ja Louhittaren luolalaista. Näistä on tulossa sukkia jossain kohtaa, kovin tuo Laguuni (kuvassa oikealla) kuiskii, että Monkeyt olisi kiva malli. Ehkä tarvii totella. Asiaa vaan hidastaa se tosiasia, että jo viime vuoden puolella kävi pieni onnettomuus. Vyyhdinpuut hajosivat, noin vain kesken vyyhdittämisen. Oli hieman hämmentävä hetki se. Nämä sukkalangat vielä jaksaa käsin keriäkin kun ovat yksittäisiä mutta kaikki ohuempi ja monilukuisempi on vähän siinä rajalla, että jaksaako.


Lankaa on tehty myös itse. Rullalla on kehrättyä säie Hedgehog fibersin merino-kameli-alpakka-silkkiä jonka kehräsin Laikalle ja sen päällä nojailee ihanainen merino-kashmir-silkkivyyhti. Joka muuten oli yritys tehdä paksumpaa lankaa, ajatuksissa oli Wurm. Noh, tässä on metrejä 110 grammassa vaivaiset 420 eli ei ihan sitä paksumpaa tullut tästä. Nyt rullalle menee corrieadalea josta myös piti tulla paksuhkoa mutta säie muisuttaa enemmän ompelulankaa. Että näin. Mutta iloitsen  näistä silti, ihania ja kauniita lankoja. Tuo rullalla kuvassa oleva lanka on jo kerrattu ja pestykin, siitä enemmän toisella kertaa. Tuli aika kaunista vaikka itse sanonkin.

Myös kehruuvilla näyttää tulevan kehruuvillan luo. Lanitium ex Machinalla oli alkuvuodesta avoinna kuituklubi kolmella vaihtoehdolla joista minulle huuteli kovin se jossa tulisi puhtaita "rotuvilloja" ilman, että niissä olisi mukana mitään muuta kuitua. Laika sitten lupasi, että koska klubin voi maksaa per kuukausi, voin sen tilata. Kaksi ensimmäistä pakettia on nyt kotiutunut ja voih, ihania. Polwarthia ja oatmeal bfl:ää. Näitä voisi vain paijailla.


Oikealla oleva BFL kuiskii, että voisi olla sopiva kuitu seuraavaan kehruuhaasteeseen eli oman mukavuusalueen ulkopuolella toimimiseen. Jos oikeasti kerrankin saisin sitä paksumpaa lankaa kehrättyä. Oma patakin on porissut, muutaman kuidun verran.