Nämä kauniit sinertävät vyyhdit sukkalankaa ovat kotiutuneet vaihdossa ja ystävältä yllätyslahjana. Kotimaista käsityötä, Handua ja Louhittaren luolalaista. Näistä on tulossa sukkia jossain kohtaa, kovin tuo Laguuni (kuvassa oikealla) kuiskii, että Monkeyt olisi kiva malli. Ehkä tarvii totella. Asiaa vaan hidastaa se tosiasia, että jo viime vuoden puolella kävi pieni onnettomuus. Vyyhdinpuut hajosivat, noin vain kesken vyyhdittämisen. Oli hieman hämmentävä hetki se. Nämä sukkalangat vielä jaksaa käsin keriäkin kun ovat yksittäisiä mutta kaikki ohuempi ja monilukuisempi on vähän siinä rajalla, että jaksaako.
Lankaa on tehty myös itse. Rullalla on kehrättyä säie Hedgehog fibersin merino-kameli-alpakka-silkkiä jonka kehräsin Laikalle ja sen päällä nojailee ihanainen merino-kashmir-silkkivyyhti. Joka muuten oli yritys tehdä paksumpaa lankaa, ajatuksissa oli Wurm. Noh, tässä on metrejä 110 grammassa vaivaiset 420 eli ei ihan sitä paksumpaa tullut tästä. Nyt rullalle menee corrieadalea josta myös piti tulla paksuhkoa mutta säie muisuttaa enemmän ompelulankaa. Että näin. Mutta iloitsen näistä silti, ihania ja kauniita lankoja. Tuo rullalla kuvassa oleva lanka on jo kerrattu ja pestykin, siitä enemmän toisella kertaa. Tuli aika kaunista vaikka itse sanonkin.
Myös kehruuvilla näyttää tulevan kehruuvillan luo. Lanitium ex Machinalla oli alkuvuodesta avoinna kuituklubi kolmella vaihtoehdolla joista minulle huuteli kovin se jossa tulisi puhtaita "rotuvilloja" ilman, että niissä olisi mukana mitään muuta kuitua. Laika sitten lupasi, että koska klubin voi maksaa per kuukausi, voin sen tilata. Kaksi ensimmäistä pakettia on nyt kotiutunut ja voih, ihania. Polwarthia ja oatmeal bfl:ää. Näitä voisi vain paijailla.
Oikealla oleva BFL kuiskii, että voisi olla sopiva kuitu seuraavaan kehruuhaasteeseen eli oman mukavuusalueen ulkopuolella toimimiseen. Jos oikeasti kerrankin saisin sitä paksumpaa lankaa kehrättyä. Oma patakin on porissut, muutaman kuidun verran.
No comments:
Post a Comment