Dragons!

Tämän vuoden haasteenani on tehdä mahdollisimman paljon vaatteitani itse ja siten olla ostamatta uutta kaupasta. Poikkeuksena itselleni sallin sellaiset artikkelit joiden tekeminen itse on mahdotonta tai hankalaa kuten kengät ja esimerkiksi ulkoiluvaatteet. Tähän asti on mennyt tosi hyvin, olen ostanut kirppikseltä paremman villakangastakin sekä yhden tunikan ja ostanut uuden talvitakin koska vanha yksinkertaisesti hajosi saumoistaan.

Viimeisin käyttöön asti päässyt itsetehty vaate on tämä hamonen lohikäärmeineen. Kangas tuli vaihtokauppana sukkien ompelusta ja malliksi valikoitui Ottobresta Spot-kaava (2/2010). Tykkään paljon tästä mallista ja toinen hamonen on jo tällä kaavalla leikattunakin odottamassa ompelua.

Olen myös käynyt tarkkaan läpi vaatehuonetta ja pistänyt kiertoon ne vaatekappaleet joita en käytä. Projekti 333 houkuttaa mutta en vielä ole saanut aikaiseksi sen tarkemmin toteuttaa sitä. Mutta huomaan jo nyt, että kun kaapissa on vain oikeasti kivoja artikkeleita, pukeutuminen on huomattavasti helpompaa kun voi periaatteessa napata mitä vaan käteensä tietäen, että se on kiva ja sopiva. Yksi syy tähän omavaraisuuteen pyrkimiseen onkin juuri se, että tässä koossa kauppojen valikoima on akselia kehno-käsittämätön. Eikä auta aina sekään, että olisi rahaa käytettävissä ns. pohjattomasti koska ilmeisesti XXL-kokoisen naisen ei odoteta pukeutuvan kuin viskoosiin, mustaan ja kaapuihin tai kummallisiin printteihin kuten kynttiläkruunuihin tai tekstipaitoihin.

Oman tyylin löytäminen on ollut pidempi projekti ja huomaan, että näin 35 vuoden kunniakkaassa iässä alan ehkä löytää sitä. Eikä siihen kuulu musta viskoosikaapu jossa on kynttiläkruunu. Haluan hauskoja, pienellä jujulla varustettuja vaatteita kauniista printeistä. Ja koska en löydä niitä kaupasta, opettelen sitten tekemään itse!

Toisen turha on toisen aarre

Tykätään käydä tuossa Linkkikirppiksellä vaimon kanssa, melkein käydään ainakin kerran viikossa. Lähinnä koska empiirinen tutkimus on osoittanut sen parhaaksi kirpputoriksi mitä meidän huudeilta löytyy. Aina löytyy jotain kivaa ja edullista. Kuten aiemmin syksyllä jonkun luultavasti vahingossa huovuttama villapaita, hinta 1 euroa. Nappasin kyytiin kun ajattelin, että teen hihoista säärystimet itelle ja muusta tyynynpäällisen sohvalle. Sitten mä hoksasin, että Mauno tarvittee ns välikelin puseron. Katselin paitaa ja katselin koiraa ja otin sakset käteen.

Hetken aikaa pähkäilin rakennetta mutta sitten vaan surauttelin ompelukoneella. Selkään ompelin liian pieneksi osoittautuneen heijastinbandanan tuomaan turvallisuutta. Hinnaksi tälle tuli noin 9 euroa kaikkineen.

Ihan ongelmitta ei mennyt tämä(kään) projekti sillä tarranauha on ehkä uusi arkkiviholliseni. Ompelin kauluksen tarranauhat väärinpäin ja sitten mukamas katsoin mahakappaleen tarranauhoja laittaessani, että menevät oikeinpäin. Arvaatte varmaan menivätkö. No eivät. Mutta mahakappaleella on sen verran kokoa, että ei haittaa vaikka sen joutuu taittamaan jotta pysyy kiinni.

Käytössä tämä on osoittautunut varsin toimivaksi, jalkalenkkeinä olevia kuminauhoja tarvii vähän lyhentää koska ovat vähän pitkät. Mutta hyvä pusero on ja Mauno on saanut tästä paljon kehuja ulkona!

Runo halusi myös kuvaan kun otin takkikuvia.