Onnistumisia ja jotain muuta / Success and something else

Secret pal-kierroksella ollaan jo viikolla 13 mutta minulla on vastaamatta vielä viikon 12 kysymys. Mistä olen ylpeä neulojana ja mitä on semmoista minkä olisi voinut tehdä toisin, mikä on epäonnistuntu?

Secret pal rounds is at week 13 but I haven't answered question for week 12 yet. What makes my proud as a knitter, what could I have done diffrentely, what has gone totaly wrong?

Olen ylpeä siitä että yritän, en anna periksi vaikkei menisikään heti oikein (ja aika usein tätä käy että en saa jotain heti oikein, olen mestari muka-lukemaan ohjetta kun tosiasiassa en ole sisäistänyt mitä siinä sanotaa). Otan haasteena uudet mallit ja uudet tekniikat, juuri aloitin sukkaa Punokset puikoille-kirjassa olevalla ohjeella kärkialoitukseen. Olen neulonut Baijerilaiset, selvinnyt pitsistä, saanut aikaan kauniita puseroita ja varpaita lämmittäviä sukkia.

I'm proud for trying, I don't give up easily if something doesn't go as it should right away (this happens quite often, I'm very good at "reading" patterns but not actually getting what it says). I want to try new technigues and patterns, I just started a pair of socks with a different kind of cast on. I have knitted Bayerische socks, magaged myself through lace, knitted beautiful pullovers and socks to keep toes warm.

Aina ei kuitenkaan onnistu. Tuoreessa muistissa on vielä Glasgow lace joka ei ollut ihan niitä helpoimipia projekteja. Mutta siitäkin selvisin. Olen muutaman tekeleen purkanut kun ei vaan ole sujunut. Olen oppinut sietämään sitä etten aina ymmärrä kaikkea heti ja että on kesken useampi asia. Eräs tärkeimmistä asioista on että olen oppinut arvostamaan itseäni. Osaan sanoa että olen hyvä neuloja. En vähättele itseäni sen osalta ja se on iso iso asia.

You can't succeed always. I still freshly remember my adventures with Glasgow lace that surely wasn't an easy project. But I did it. I have frogged some projects that just weren't going to function. I have learned to tolerate that I don't always understand right away what I'm suppossed to do and that I have several projects on needles at the same time. Maybe the most important thing I have learned is that I respect myself. I can say that I'm a good knitter. I don't undermine myself and that's huge thing for me.

Tein päätöksen. Olen ostamatta lankaa omiin projekteihin Tampereen käsityömessuihin asti, siellä sitten saa shoppailla. Lahjaneuleisiin saan ostaa lankaa, joulu lähestyy eikä kaikkea varmaankaan saa neulottua varastolangoista vaikka toki yritän sieltä etsiä sopivia ensin. Mutta en ole kieltänyt läheisiä ostamasta miulle lankaa.

I decided that I won't buy yarn before Tampere's graft fair (which are in November), I can shop there though. I can buy yarn for presents, christmas is coming and I'm not sure can I knit everything from my stash but I'll try. But I haven't said that love ones can't buy my yarn.


Laika oli pelastanut nämä polot eilen Piikkopirran eurolaarista. Ajoitus oli mitä parhain, Sockdownissa on mysteerisukka menossa ja siihen pitää olla oranssia lankaa eikä moista löytynyt omasta varastosta. Olin jo vähän allapäin että kun en voi heti niitä aloittaa. Mutta sitten vaimo pelasti tilanteen!

Laika rescued these from our LYS, poor skeins were left alone in the sale basket. Timing couln't have been better. This mont is mystery sock in sockdown and it needed orange yarn and I didn't have any. I was feeling a bit down since I didn't have any orange sock yarn in stahs. But! then Laika came home with these and saved the day!