Miimau ja Mau

Miimau ja Mau on Laikan täditettävälle nyt just Se Juttu mikä kolahtaa kuin metrinen halko. Joten kun vastaan tuli Miina & Manu joustocollegea pieni palanen, ostin sen pois fb-kirppikseltä. Ollaan hänelle kerätty niitä kirjoja ja ajatus olikin, että tehdään joulupaketti teemalla. Paketoimme Miina & Manu Päiväkodissa ja Miina & Manu Salapoliiseina-kirjat joulupaperiin ja pehmensimme pakettia tällä paidalla.

Palanen oli sen verran pieni, että se riitti hihoihin, kroppaosaa varten ostin tummansinistä jc:tä Eurokankaasta joka oli hyvä valinta. Hihojen valkoinen pohja raikastaa kivasti kokonaisuutta mutta koska pääväri on tummahko, ei tarvitse niin kovin varoa, uusi omistaja kun on vasta kohta 3 v eli tahroja tulee melko varmasti.

Malli: OB Fall Basic, koko 114 cm
Kankaat: Metsola / Miina & Manu jc, Eurokangas / t.sininen jc

Paketti oli menestys ja kirjoja luettiin ahkerasti. Paitaa esiteltiin varsin vauhdikkaassa muotinäytöksessä jossa mikään kamera ei pysynyt mukana.

Ruby does can can on thursdays

Neuleporukan kesken järjestettiin huivivaihto, teemana ei nenäliina-kokoista ja lankana laatua. Miun pariksi valikoitui Nemesia joka toivoi väriksi punaista. Mikä oli se ensimmäinen ongelma koska en mä puhu punaista. Tai niin mä luulin! Kunnes surffailun jälkeen päädyin ostamaan langaksi Wollmeisen DK:ta värissä Ruby Thursday. Ja jotenkin siinä kävi niin, että mun aivot väitti, että mä haluan sitä itselleni takillisen. o.O

Mutta niin se huivi. Toive oli siis punaisesta, vähän paksummasta huivista joka lämmittäisi myös rintakehää. Olen pitkään, todella pitkään silmäillyt sillä silmällä French Can Can-huivin ohjetta ja päätinkin, että sen teen!

Malli: French Can Can
Lanka: Wollmeise DK, 186 g
Puikot: 4 mm

 

 

Neuloin ohjeen suositusta pienemmillä puikoilla tämän ja olin tosi huolissani, että tulen neuloneeksi sen nenäliinahuivin. Mutta pingotus pelasti, kuten aina! Ja kyllä miun pitäisi jo tietää, että ainaoikea menee *woooooosh* kun sen kastelee. Malli on todella kaunis, yksinkertainen mutta elegantti. Tykkäsin neuloa enkä ehtinyt kyllästyä hengiltä reunuksenkaan kanssa. Ohje sanoi, että neulo puolet langasta ainaoikein osuuteen ja loput reunapitsiin, näin tehden jäljelle kuitenkin jäi lankaa joten olisin voinut tehdä vähän enemmän kerroksia ainaoikeaosioon. Tiedän sitten seuraavalla kerralla. Sillä kyllä, tämän neulon myös itselleni. Pohdin, että josko kehräisin jotain silkkisekoitetta tätä varten jossain kohtaa.

Lankana Wollmeisen DK on miulle silleen uusi tuttavuus, että keskeneräisten (ufojen) laatikossa on siitä kesken raitapaita eli jokusen raidan olen siitä neulonut. Mutta nyt neulekokemusta on alla siis melkein 200 g verran ja tykkään valtavasti. Sileä, pehmeä, kauniisti neuloontuva lanka jolla on upea kiilto. Meni ehdottomasti merinolankojen kärkikastiin ja haluan tätä ehdottomasti lisää. Valmiin huivin pesin pesukoneessa ja koneesta ulos tuli moitteetomasti käyttäytynyt huivi joten kestää hyvin pesukoneen käsinpesuohjelman.

Pingotusassarit Tärkeän tehtävänsä äärellä.

Mekko!

Olen ihan haltioissani ompelukoneesta ja siitä, että osaan ommella itselleni vaatteita. Olkoonkin, että ne vaatteet ovat varsin helppoja ja yksinkertaisia mutta silti. Ensimmäisiä oli tämä tunika joka kasvoi mekkomittaiseksi.

Mallina tässä on Ottobresta löytynyt Autumn Mood (5/13), kangas puolestaan viskoositrikoota Eurokankaan palalaarista. Koska sitä oli rajattu määrä, hihat jäivät tästä versiosta pois. Mutta tätä samaa kaavaa käyttäen on kesken hihallinen tunika (se mikä vilahti siinä pinossa) sekä mekkomittainen hihallinen myös. Kuin vahingossa löytyi luottokaava!

Smooth move

Neuloin pienen huivin. Lanka loppui kesken vaan kolme kertaa vaikka olin laskenut, että sitä on riittävästi. Kolmatta kertaa en kuitenkaan enää ostanut lisää lankaa vaan tein reunuksen.

Mittasuhteista kertoo jotain, että tämä on ainut johon huivi mahtui edes etäisesti kokonaan.

Ohje: Smooth Move
Lanka: Austerman Smagard Classic, Hjertegarn Palino, Rowan Cashsoft DK, Rico Essentials Merino DK
Kulutus: 647 g
Puikot: 4 mm

Pituutta tällä on vaatimattomat 230 cm. Eli se on valtava. Ja jos olisin ostanut lankaa kolmannen kerran lisää, siitä olisi tullut vielä isompi. Mutta siinä kohtaa koko alkoi lähennellä jo naurettavaa joten en ostanut ja hyvä niin, tämä on nyt ihana.

Tarvittaessa toimii myös huppuna, ehdottomasti hyvä ominaisuus Turussa jossa tuulee Aina.

 Mutta sen voi myös kieputtaa kaulan ympärille, ei paina liikaa. Kumma kyllä.

 Kaiken kaikkiaan, aivan ihana. Jos tekisin toisen, tekisin pienemmillä puikoilla, kolmepuoloset varmaan riittäisi kepeästi. Sitten ei ehkä tulisi paraatipeittoa. Pingottaa tätä ei tarvinnut, kastelin, käärin pyyhkeeseen ja levitin pyykkitelineelle kuivumaan. Ohje on hyvä kuten Stephenin ohjeet aina on. Suosittelen!

Suunnitelmia

 Mulle on muodostunut myös ompelujonoa ja suunnitelmia. Meillä oli pieni ryppy rakkaudessa ompelukoneen kanssa männäviikolla joten päätin leikkailla sitten kankaita sen sijaan. Jotta voin vaan surauttaa valmista kun taas tullaan toimeen!

Kuvan päällimmäisenä on itse asiassa jo valmis lyhythihainen trikoopaita, ihanasta riikinkukkotrikoosta joka sopii hyvin mulle. Ensin mietin, että onko se vähän lapsellinen tai yöpaitamainen mutta sitten mietin, että kun sen kanssa laittaa "aikuismaista" muuten päälle, se toimii hyvänä piristeenä esim harmaalle kynähameelle, mustille sukkiksille ja harmaa-musta-raidalliselle neuletakille.

Seuraavana pinossa on mun tuleva trikoohame, lohikäärmetrikoosta. Pidettäväksi legginsien päällä tai ehkä sukkisten, tarvii vähän mallailla kunhan saan sen ommeltua. Sitten on kaksi tunikaa/mekko, turkoosipohjainen ehkä enemmän tunika ja siihen tulee eteen isot taskut ja vaaleapohjaiseen teen helmaan kuminauhakujan.

Vasemmalla olevasta Ikasyrin Folklore-interlockista tulee hame samalla kaavalla kuin loharitrikoosta ja roboista tulee alushousut vaimolle. Kyllä, luitte oikein. Olen seonnut ihan kunnolla ja aion alkaa ompelemaan itse alushousut. Ja rintaliivit, olen toivonut joulupukilta ohjetta ja tarvikepakettia Make Bralta niihin. Omiin alushousuihin on kesken kokeiluversio, lupaan etten postaa sovituskuvia jotta ette saa syviä traumoja.

Jouluksikin aion vielä ehtiä ompelemaan. Isälle kestokauppakasseja ja -tiskirättejä, isän naisystävälle kangaskassia ja melkein-täditettävälle Miina & Manu jc:stä paita. Hihat on jo leikattu!

Lisäksi muutama muukin kangas huutelee mutta jos nämä nyt ensin kuitenkin koittaisi hurauttaa pois alta.

Ylläripylläriraitaa

Marraskuiselle Käsityömessureissulle piti saada mukaan jokin kätevästi mukana kulkeva neule ja päädyin tuttuun ja turvalliseen sukkaneuleeseen. Sukka on pieni, sitä voi neuloa melkein missä vain ja painaa vähän. Lisäksi olen siinä pisteessä, että sukkalaatikossani on melkein pulaa sukista joten pitää neuloa reippaasti sukkia itselle.

Pienen pohdinnan jälkeen langaksi valikoitui Kahelien yllärikerävaihdossa aikoinaan kotiutunut ylläripallo jonka mulle keri Darjuska. Siitä neuloitui varsin hauskat ja pirtsakat sukat!

 Kulutusta tuli huimat 74 grammaa mutta sekin on hei 74 grammaa! Pallosta jäi vielä jäljellekin ja olen neulonut siitä tullutta vihreää jo joulukalenterisukkiin (joista lupaan postata ensi viikolla!). Tykkään näistä valtavasti.

Tein näihin jälkijättöisen (afterthought) kantapään, tein jo yksiin sukkiin ja tykkään siitä miten se istuu jalkaan joten testailen josko tykkäisin siitä enemmänkin. Plussaa on ainakin, että ei tarvitse neuloa kantalappua joka on tylsintä ikinä.

Loppukevennyksenä tilannekomiikkaa johon neulojat osaavat samaistua. Jouduin pyytämään vaimoa avuksi, että sain jalkani alas pöydältä koska olin saanut sen tuohon niin, että selkään sattui jos liikutin jalkaa. Ei ole aina helppoa neulekuvaaminen!

Wasa Marin

Mulla on uusi lempisuunnittelija, Meiju K-P. Voisin neuloa kaiken mitä Meiju suunnittelee. Olen nyt päässyt kaksi neuletakkia häneltä testineulomaan ja olen onnellinen neuloja! En voi kehua liikaa näitä ohjeita. Hyvin kirjoiteittuja, sarjoitus kattaa hyvän valikoiman kokoja ja tarvittaessa on saanut todella nopeasti apua tenkkapoon iskiessä. Ongelmat ovat yleensä olleet neulojalähtöisiä eli tuttuun tapaani en ole lukenut kunnolla mitä ohjeessa lukee ja sitten sohlannut sen takia.

Ensimmäinen testineule oli Golden Adalin jonka neuloin sankarillisesti kesällä huippuhelteiden aikaan. Hyväksi ratkaisuksi osottautui Ikeasta ostettu läppärisylityyny josta otin itse tyynyosan pois ja pistin kirjoja alle jotta jäi ilmaa sylin ja neuleen väliin. Tällä tavoin neule ei ollut sylissä kuumana myttynä ja sain neulottua. Ihana joka paikan takki on hän, olen pitänyt paljon ja menee jos minkäkinlaisen asun kanssa. 

Myös mekko on omaa tuotantoa, kaava on Ottobresta (Timeless and Cozy), kangas Jätti-rätin palalaarista. Helmaan laitettava framilon melkein söi haluni elää mutta en antanut sen voittaa ja kakkoskierrokselta selvisinkin itse voittajana. Aivan ihana malli, tällä aion varmasti tehdä lisää mekkoja. Seuraavaan lisään kyllä taskut. Koska taskut ovat parhautta. Kuvat ovat taattua omppuluurilaatua, pahoittelut niistä.

Tänään Meiju julkaisi uusimman ohjeensa jonka pääsin myös testineulomaan. Wasa Marin on ihana ja kevyt neuletakki joka sopii moneen menoon. Meijun blogista (linkki postauksen alussa) löytyy koodi jolla saa 7.12. asti 20 % alennusta ohjeesta!

Aina ei riitä, että kuvaaja on myös neuloja, ei takaa sitä, että kertoisi neuleen olevan miten sattuu päällä!

Ihastuin tähän päätä pahkaa kun näin kuvan Meijun omasta takista Ravelryssä. Kun sitten kävi ilmi, että pääsen testineulomaan, totesin, että ei minulla ole mitään sopivaa lankaa. Ostaa päräytin puoli kiloa Holstin villasilkkiä kartiolla ja toivoin, että tiheys täsmäisi. Ja täsmäsi se! Valmiin neuleen paino on huimat 270 grammaa joten saan vielä toisen takin kartiosta.

Toisen turha on toisen aarre

Tykätään käydä tuossa Linkkikirppiksellä vaimon kanssa, melkein käydään ainakin kerran viikossa. Lähinnä koska empiirinen tutkimus on osoittanut sen parhaaksi kirpputoriksi mitä meidän huudeilta löytyy. Aina löytyy jotain kivaa ja edullista. Kuten aiemmin syksyllä jonkun luultavasti vahingossa huovuttama villapaita, hinta 1 euroa. Nappasin kyytiin kun ajattelin, että teen hihoista säärystimet itelle ja muusta tyynynpäällisen sohvalle. Sitten mä hoksasin, että Mauno tarvittee ns välikelin puseron. Katselin paitaa ja katselin koiraa ja otin sakset käteen.

Hetken aikaa pähkäilin rakennetta mutta sitten vaan surauttelin ompelukoneella. Selkään ompelin liian pieneksi osoittautuneen heijastinbandanan tuomaan turvallisuutta. Hinnaksi tälle tuli noin 9 euroa kaikkineen.

Ihan ongelmitta ei mennyt tämä(kään) projekti sillä tarranauha on ehkä uusi arkkiviholliseni. Ompelin kauluksen tarranauhat väärinpäin ja sitten mukamas katsoin mahakappaleen tarranauhoja laittaessani, että menevät oikeinpäin. Arvaatte varmaan menivätkö. No eivät. Mutta mahakappaleella on sen verran kokoa, että ei haittaa vaikka sen joutuu taittamaan jotta pysyy kiinni.

Käytössä tämä on osoittautunut varsin toimivaksi, jalkalenkkeinä olevia kuminauhoja tarvii vähän lyhentää koska ovat vähän pitkät. Mutta hyvä pusero on ja Mauno on saanut tästä paljon kehuja ulkona!

Runo halusi myös kuvaan kun otin takkikuvia.