Onnea matkaan ja muistakaa, että lanka on sekä värjätty että säilytetty eläinkodissa, kummassakin on koiria ja kissoja. Pidämme arvonnan auki 28.4. asti :) Muista laittaa kommenttiisi mukaan jokin yhteystieto!
Monday, April 10, 2017
Arvonta!
Markka Solmussa-blogista ja Markkas-etsypuodista lähetti meille pienen paketin viime viikolla ja siellä oli myös jotain teille podcastin katsojat ja blogin lukijat! Nimittäin kaunis vihreä vyyhti alpakka-villa-nylonia. Nyt teillä on se mahdollisuus voittaa ikiomaksi kertomalla teidän paras Aku Ankka-muisto!
Onnea matkaan ja muistakaa, että lanka on sekä värjätty että säilytetty eläinkodissa, kummassakin on koiria ja kissoja. Pidämme arvonnan auki 28.4. asti :) Muista laittaa kommenttiisi mukaan jokin yhteystieto!
Onnea matkaan ja muistakaa, että lanka on sekä värjätty että säilytetty eläinkodissa, kummassakin on koiria ja kissoja. Pidämme arvonnan auki 28.4. asti :) Muista laittaa kommenttiisi mukaan jokin yhteystieto!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
39 comments:
Aku Ankan paksut Joulumantelit oli ihaninta, mitä tiesin lapsena 1960-luvulla. Aloin odottaa niitä jo kesällä :D. (Ravelryssa olen Heli-keiju).
Taskarien lukeminen tietysti! :) Nyt meillä on menossa projekti kerätä kaikki alle 80-numeroiset taskarit, ei tarvi olla ensipainoksia eikä edes priimakuntoisia, muttei kuitenkaan kokoväriuusintapainoksia. Aika monta on jo kasassa mut yllättäen alkupään taskareita on kaikista vaikein löytää. Kirppareilla on tehty monta hyvää löytöä. :)
Meille on kerätty pitkä rivi pokkareita, lähinnä pojan iloksi. Mökillä luetaan joka kesä vanhat Aku Ankat läpi. pinni59 (at) gmail.com
Aina kun uusin lehti tuli, jäin koulun jälkeen ulkovaatteet päällä eteisen tuulikaapin lattialle istumaan ja lukemaan. Ei millään voinut odottaa :) Ravelry: Happydays76
Pitkät ihanat päivät mökillä, kun minä ja serkku luimme äitiemme vanhoja Aku Ankkoja mummon mökin vintillä sateen ropistessa ikkunaan (aurinkoisina päivinä ei saanut lukurauhaa). Lehdet piti käydä kaivelemassa matalasta tilasta vinokaton alta, ja koppakuoriaisten määrä oli aina arvoitus. Jokunen jatkosarja taitaa vieläkin kaivella, kun ratkaisevan osan sisältänyt lehti puuttui eikä ikinä selvinnyt, miten Akulle ja kumppaneille kävi.
t. tahruska myös ravelryssä
Paras muisto on alakouluikäisenä, kun keskiviikkoisin tulin koulusta kotiin ja söin hullun pinon paahtoleipää ja kylmää kaakaota Akua lukiessa :)
hinnu (ravelryssä)
Paras muisto on se kun Don Rosan jatkokertomus jäi monta kertaa kesken ja piti odottaa viikko että tietää miten tarina jatkuu... raverlyssa ruskanlehti
Voi minä niin rakastin lukea mökillä jotain vanhoja Akkareita, jotka oli säilötty kansioihin! Se on paras muisto =) julia.tuuhela@gmail.com
Parasta oli lukea lapsena kesämökillä jo silloin vanhoja Aku Ankkoja. Ja näin vanhemmalla iällä edelleen lukea samoja tuttuja lehtiä, joiden sarjikset muistaa lähestulkoon ulkoa.
Ravelryssä salttura.
Piti aina odottaa että isä tulee kotiin, ruuan jälkeen luki aku ankan minulle. Kaikki kääkit ja tömpsit myös. Äiti ei lukenut ollenkaan niin hyvin. Parasta oli, jos oli malttanut olla selaamatta lehteä etukäteen, koska silloin jokainen sivu oli yllätys :)
Paras muisto on ehkä se, että kun en vielä osannut lukea alle kouluikäisenä ja meille tilattiin Aku Ankka, yritin aina ensimmäisenä keretä hakemaan sen postilaatikosta ja "lukea" sen. Tietenkään en ymmärtänyt lehdestä sanaakaan, mutta minusta oli hauska katsoa kuvat oikein hitaaaaasti ja samalla saada isä sekä 3 vanhempaa sisarustani kärkkymään sitä lehteä minulta :'D olin ehkä vähän kiusankappale... hih
Toinen asia Akuun liittyen, hoilattiin aina nuoremman isoveljeni kanssa Klamydian Aku Ankka-laulua ja äiti ei oikein tykännyt siitä että isoveli meni ja opetti minulle sen laulun kun olin ala-asteella :'----D
Parasta oli, kun isä tuli perjantaisin reissusta ja luki Aku Ankan minulle ja pikkuveljelle niin, että makasimme isän ja äidin sängyllä ja isä keskellä. Lehti luettiin kannesta kanteen. Olin jo ehtinyt lukutaitoisena lukea lehden, mutta kuitenkin se oli aina isän lukemana parhautta. Raverlyssa paivis
Lapsena tuli luettua meiltä silloin löytyneet kaks tai kolme Akkarin vuosikertaa ties kuinka monta kertaa. Sellaisia kovakantisia valtavia kirjoja siis (tai ainakin lapsen näkökulmasta olivat valtavia). Harmi ettei niitä enää ole, ois kiva tietää, miltä vuosilta ne oli. Veikkaan 80-lukua, tuskin niitä olis hankittu ennen kuin isosiskoni vuonna 82 syntyi. Mutta muistan tosiaan lukeneeni niitä vaikka kuinka moneen kertaan ja jo sillon olin sitä mieltä että uusien Akkarien tarinat ei ollu ollenkaan yhtä hyviä kuin niiden vanhojen. Ravelryssa oon mhlaaman.
Keskiviikkona piti tulla nopsaan koulusta kotiin, että ehti lukemaan Akkarin ennenkuin sisrukset sen omivat. Roope ankan mallisiin säästölippaisiin laitettiin kolikoita, mutta ne sai avattua itse, jos iski hirveä rahan (=karkin) tarve.
Palmikkopuu
Viimeisin Aku Ankka muisto on se, kun löysin männä vuonna taloyhtiön lehtiroskiksesta läjän akkareita, niitä vanhoja. Joku siivosi, mie dyykkasin! Niistä oli paljon iloa, kun omaa lehteä ei oo tullu vuosiin.. pienenä oli aina kisa kahden veljen kaa lukuvuoroista! (ravelryssa olen meianna)
Koulusta kotiin tulemiseen saattoi veljen kanssa vierähtää parikin tuntia, mutta keskiviikkoisin kotimatka taittui parissakymmenessä minuutissa ankkamaisesta syystä.
Koulusta kotiin tulemiseen saattoi veljen kanssa vierähtää parikin tuntia, mutta keskiviikkoisin kotimatka taittui parissakymmenessä minuutissa ankkamaisesta syystä.
Sen kun mummo osti aina uusimman taskukirjan.Tykkään jostain syystä lukea taskukirjoja enemmän kuin lehteä.Mulla on ollut jo noin lapsesta saakka.
Paras Aku Ankka muisto on tullut siitä, kun olen seurannut, kuinka pikkuveli innostui Aku Ankasta ja taskukirjoista minun jälkeeni. Hän on jatkanut harrastusta isonakin, ja on tavallaan hassua seurata miestä, jolla on jo perhettä ja lähestyy iässään puolta vuosisataa, kun hän keräilee edelleen taskukirjoja. Montaa ei puuttuisi täydellisestä kokoelmasta. ;-)
t. eteenpainkerien (Ravelry)
Keskiviikkosi juostiin sisarusten kans linja-autolta kottii ja kilipailtii kuka ehtii ekana ja saa lukia aku ankan :)
Ravelry: palasiaarjestamme
Minulle on Aku Ankka tilattu jo ennen syntymääni ja se tuli kunnes halusin Suosikin sen tilalle. Keskiviikkoisin oli hirveä hoppu kotiin sitä lukemaan, ainakin ala-asteella. Minulla on vieläkin kaikki ne tallella niissä kansioissa. Useampi sellainen iso valkoinen HK:n lihalaatikko, äiti oli aikoinaan kaupassa töissä.
Niiden kanssa on vietetty paljon aikaa!
Lenny
Hetken piti miettiä. Meille ei tullut Aku Ankkaa, mutta muistan miten tyttökaverini kanssa heidän mökillään luettiin vanhoja Aku Ankkoja joskus 80 -luvulla. Noista lehdistä nousee mieleeni tarina Aku Ankasta jonka lääkäri on määrännyt virkkaamaan. Iines sai tietää Akun virkkaavan ja halusi tietenkin Akun Ankkalinnan naisyhdistyksen eteen esittelemään taitojaan ja tarinan lopussa Aku pakenee koko naisyhdistystä jossakin puistossa/metsässä. Tekstitimme myös Aku Ankan tarinoita uudelleen. Plankkoa valkoista tarraa puhekuplien päälle ja siihen uusi teksti.
mhlaaman komppaan siinä että vanhemmat Aku tarinat ovat kyllä parempia kuin näiden uusien Akujen.
Ravelryssä olen Finlandmegi
Mustakaapu pelotti poikaa aikoinaan. Jos vain kannessa oli, piti kansi kääntää pois ennen kuin pystyi katsomaan lehteä. Nyt jo lähes nelikymppinen ja on kuulemma tointunut. 😊
Keskiviikkoisin juoksimme talon seinustalle istumaan. Aina taisi paistaa aurinko. Minä istuin keskellä ja sain lukea. Toisella puolella istui pikkuveljeni ja toisella puolella pikkusiskoni
Paras Aku Ankka muisto minulla on se kuinka ihanaa oli ehtiä ensimmäisenä postilaatikolle ja lukea lehti ennen muita. Aina en siinä kilpailussa pärjännyt pikkusiskojen kanssa.
Tiistai oli lapsena mun lempparipäivä, kun silloin tuli Akkari. Nykyisinhän se ilmestyy keskiviikkoisin. Räveltämöstä mut löytää.
Mä muistan kuinka mummon ja papan mökillä oli (ja taitaa olla edelleen) sinisessa punotussa korissa akuankka lehtiä! Ja niitä siellä selattiin, kun ei osattu vielä lukea sekä sit kun osattiin niin luettiinkin. Sitä teki oikeastaan koko neljän lapsen poppoo! Ravelryssa handmadebysaija
Muistan kun siskoni "luki" aku ankkaa kuvien perusteella ääneen .ei osannut vielä lukea ollenkaan.Minä luin hänelle sitten oikeasti sitä aku ankkaa.
tyttiklemetti@luukku.com
Meidänkään huusholliin ei lapsena tullut akuankkaa. Sukulaisten mökeillä muistan niitä huusissa olleen katseltavana...
Aku tuli kotiin varmaan parikymmentä vuotta. Joka paikka oli täynnä lehtiä ja Aku Ankka kirjoja. Nyt omalle pojalle tulee Akkari vaikka taitaa suurin innostus olla jo laantunut. Nykyajan digilapset.
Meille tuli Aku Ankka jonki aikaa, kun olin lapsi. Parhaiten muista sen, että niitä luettiin kesäsin asuntovaunulla, kun oltiin "mökkeilemässä" :)
Äiti myös osti niitä joskus jostain kirpareilta, kun ei ollu varaa tilata. Sitte ärsytti jos joku jatko tarina jäi kesken ja seuraavaa lehteä ei löytyny :D
Alcyana (ravelry)
Aku Ankan ensikosketukset oli joskus 5 vuotiaana, kun naapurissa oli semmonen lipasto vanhimman pojan huoneessa jossa oli vanhoja akuja. Jännitys siitä et onko perheen poika kotona ja uskalletaanko mennä lukemaan niitä oli iha huikaisevaa...
Neuloja80/ravelry
Miehellä oli siihen aikaan, kun seurusteltiin ja asui vielä kotona, seinällään Aku- ja Mikki-taulut. Me käytiin aina keskustelua, onko jokin juttu Akun vai Mikin puolella. Ajatuksena siis jotenkin niin, että onko se enemmän positiivinen vai negatiivinen. Ongelmana vaan oli, että me oltiin eri mieltä siitä, kumpi on positiivinen puoli :)
aura83/ravelryssa
Meille ei tullut kotiin Aku Ankkaa enkä osannut sitä kaivatakaan, vaikka moni kaveri odotti aina sitä päivää, kun Aku Ankka tulee. Ensimmäinen varsinainen muisto Aku Ankasta on lukio-ajoilta, kun kävin luokkakaverini kanssa kirpparilla myymässä ja hänellä myynnissä olleet Aku Ankan taskukirjat suorastaan vietiin käsistä. En meinannut ymmärtää, että mitä ihmeellistä niissä on :) Vasta paljon jälkeenpäin tajusin, että moni niitä keräilee ja haluaa koota kokonaisen sarjan.
Onpas ollut kiva lukea ihmisten Ankkari-muistoja. Mun yks parhaista muistoista on loikoilu vanhan talon vintillä mäntysuovalta tuoksuvassa mattokasassa, sateen ropistessa kattoon, lukien Aku Ankasta tarinaa tantereisista ja kamaraisista.
Rhian (raverly)
mulle ei koskaa tilattu aku ankkaa.. aina joutu lukemaan jossain muualla :D mutta aina ku kesäloma alko nii mulle ostettiin joku jumbojätti taskari ja jotenki se kesän mökkireissu ei onnistunu ilman sitä taskaria :D
Ravelry hanttis
Meille ei yleensä tilattu lehtiä, kun olin pieni. Eräänä päivänä tullessani leikkikoulusta, äitini kertoi tilanneensa minulle kolmen kuukauden jakson Aku Ankkaa. Voitte uskoa, että nuo saadut lehdet olivat pitkään rakkaita aarteita.
Lapsuudessani luin Aku Ankkoja venereissuilla. Siitä on jäänyt kiva muisto, vaikken ole enää innkoas veneilijä!
jolannian@gmail.com
Lapsena minulle tuli akkari, jota luettiin keskiviikkoisin (maalla se tuli vasta keskiviikkona) ja samalla juotiin kaakaota. Mutta paras muisto on, kun poikani oppi lukemaan Akkarista.
Post a Comment