Friday, December 9, 2016

Kirja-arvio ja ARVONTA! Perinteiset Villasukat

Anna-Karoliina Tetri: Perinteiset Villasukat
Hieman erilainen kotimainen villasukkakirja on Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset Villasukat. Moreenin kustantama kirja ilmestyi jo vuoden 2015 puolella mutta siitä otettiin uusi painos kesällä 2016. Moreeni lähetti kirjan Kutomoon arvostelukappaleeksi ja tämä postaus on samalla myös arvonta sillä voit voittaa tämän omakseksi! Ohjeet postauksen lopussa.


Nimensä mukaisesti Perinteiset villasukat käsittelee monin tavoin suomalaisen sukan neulomisen perinteitä. Historian opiskelijana itse arvostan kovin Tetrin tekemää työtä perinteiden selvittämisen ja villasukan historian osalta.


Villasukka esineenä on vanha ja siihen liittyy paljon symboliikkaa, erilaisia merkityksiä ja perinteitä. Tetri esittelee näitä kaikkia monipuolisesti ja avartaa siten neulojan käsitystä siitä miksi villasukka on tärkeä ja mitä se on merkinnyt aiemmille neulojasukupolville. Villasukka on elänyt mukana ihmisen elämän joka vaiheessa. Meidän sukupolvelle vainajasukat ovat ehkä kaukainen ja vieras ajatus mutta isovanhempieni sukupolvelle ne olivat täysin luonnollinen osa hautajaisrituaalia.

Kirjassa on historian ja perinnetiedon lisäksi 16 sukkaohjetta joista 10 on yksivärisiä ja 6 kirjoneuleisia ja mahtuu mukaan yksi kirjovirkattukin sukka. Omia suosikkeja on nämä Hellä Inkerin navettasukat jotka tulevat puoliväliin reittä ja ovat kirjassa neulottu fingering-vahvuisesta sukkalangasta. Miten ihana pieni luksusasia talvisessa Suomessa olisikaan reisimittaiset villasukat!



Neulotut säärystimet ovat omalla to do-listalla ja yksi mallivaihtoehto voisivat olla nämä. Kirjan malleissa näkee pientä päivitystä vanhoihin malleihin mutta kuitenkin niin, että mallit kunnioittavat vanhoja esikuviaan. Kirjassa on myös tekniikkaosiossa ohjeistus palmikoiden neulomiseen ilman apupuikkoa joka on tekniikka jonka kokeilemista suositan lämmöllä!


Kirjan kannessakin kuvatut Vyörin puffatut sukat on päivitetty hauskalla tavalla värien käytöllä. Nämä sukat ovat varmasti sekä mukavat neuloa että lämpimät jalassa.


Osin kirjovirkatut Tanssivat tytöt-sukat saavat minut aina huokailemaan ihastuksesta. Mutta koska virkkaus ja minä emme ole kavereita, en edes ajattele näiden tekemistä itse.

Perinteiset villasukat on hieno hatunnosto suomalaiselle sukkaperinteelle ja toivoisinkin, että jokainen neuloja siihen tutustuisi, vaikka vain kirjakaupan/kirjaston hyllyllä mutta mikäli olet kiinnostunut perinteistä tai historiasta, tämä on sinun sukkakirjasi.

Mikäli tämä kirja kutkuttelee ja haluaisit sen omaan kirjahyllyysi, kommentoi alle ja kerro jokin muisto villasukkiin liittyen! Onnetar arpoo yhden voittajan ja kommentit jotka on tehty 23.12.2016 mennessä ovat mukana arvonnassa! Muista jättää jokin yhteystieto niin saadaan voittajalle tieto!

Onnea Marita, sinua suosi onni tällä kertaa! Laitan siulle sähköpostia :)

38 comments:

Anonymous said...

Mummo oli kova kutomaan villasukkia, Ihan seiskaveikasta ja perussukkaa, mutta muistan lapsuudesta sen puikkojen kilinän iltaisin. Kun sinne meni kylään niin sai iha ite valita mieluiset sukat itelle.

Neuloja80

pinni said...

Minulla ei sen kummempia sukkamuistoja ole, mutta äitini,79v, tekee parhaimmat villasukat mitä tiedän. Paljon käsitöitä tekevänä tavoite on saada jonain päivänä yhtä hyvää jälkeä aikaiseksi.
pinni59@gmail.com

Anonymous said...

Netin kirjoneulejoulukalenterisukkia olen mukana kutomassa jo toista vuotta peräkkäin. hauska kutoa, jotain, jonka lopputulos on yllätys. T:maiqqu
maiqquu(at)gmail.com

Anonymous said...

Opin itse neulomaan vasenkätisesti pienenä, mutta äiti sitten yhtenä viikonloppuna opetti neulomaan oikeakätisesti että voi opettaa neulomaan sukkaa ❤
Murmelita

Hanna said...

Moikka! :) Peruskoulussa yli 20 vuotta sitten kudottiin villasukat. Voi että se oli puuduttavaa ja haastavaa! Nyt jo edesmennyt mummuni auttoi toisen sukan kanssa, muutoin se ei olisi ikinä valmistunut. Tuskaillessani sukan kanssa mummu sanoi, että hän auttaa, mutta ei kerrota äidille :) Nyt reilusti yli kolmekymppisenä opettelin sukankutomisen, ja vieläkin sitä harjoittelen. Muutaman sukkaparin olen saanut aikaiseksi, ja aina sukkapuikkoja kilistellessä ajattelen mummua <3 vastarannan.virkkaaja@gmail.com

Anonymous said...

Minulla on tallessa puolikas sukka, joka on neulottu punaraitaisesta ja tumman harmaasta 7 veljeksestä raidoittaen. Sinä iltana kun neuloin sukan alun ajattelin sen värien muistuttavan tulipaloa. Seuravaana päivänä paloi lukioni, jossa siis parasta aikaa opiskelin. Sukka ei ole koskaan valmistunut, koska ikävä mielleyhtymä, mutta on edelleen tallessa kotikotona. Se muistuttaa elämäni absurdeimmasta viikosta, joka oli samaan aikaan ihan hirveä, suunnattoman hauska ja yllättävän opettavainen. Ja hieman krapulainen, koska penkkarit.

Aino
aino11.5@luukku.com

L said...

Mummo kutoi mulle joka vuosi kanarialla uudet sukat. Mut ne oli aina ärsyttävän kirkkaita värejä eikä sopinu yhtään uskottavuutta hakevalle wannabegootille. Nyt kun ite neuloo enemmän ja yrittää valita kaupassa värejä niin ei kyllä hirveesti tee mieli neuloa todellakaan mustia sukkia. :D Näin 15 vuotta myöhemmin on hyvä ymmärtää, miksei sellasia koskaan saanut.

-Lintsu

blogi.alituiset said...

Villasukat, ne erikokoiset. Erikokoisiin jalkoihin tarkoitetut. Niille ei koskaan löytynyt jalkoja, mutta niin rakkaat silti. Tänä päivänä sukat ovat samankokoiset, kauniit. Lahjon niillä sukua, ystäviä, tuntemattomia. Niitä menee hyväntekeväisyyteen, mummoille, papoille.

-katja- "tiedät, kyllä kuka ;) "

Hanne said...

Mun neuleinto lähti nousuun kun äiti oli tehny mulle sukat joululahjaksi. Siitä on varmaan kymmenisen vuotta aikaa. Ne oli harmaat ja varressa oli pinkki, keltainen ja limen väriset kirjoneuleraidat. Ja ne toimi inspiksenä ensimmäisille sukille ja ne sukat on tuolla kaapissa tallessa ja voi luoja... kyllä se niin on että harjotus tekee mestarin :DD ei niitä omatekemiä voi pitää kun ovat niiiin isot ja löysät. Mutta siitä se lähti! :))

-hanttis

Sanni said...

Surullinen, mutta lämmin muisto liittyy tasan vuosi sitten aloitettuihin sukkiin. Mamma lähti viimeiselle matkalleen minun neulomat sukat jalassa. Sen jälkeen oli sukkablokki, seuraavien syntymiseen meni pari kuukautta....

-Pantoufle

Haiku said...

Joskus yläasteella löysin mummini minulle tekemät, jo pieneksi jääneet, ihanat kirkkaan keltaiset villasukat! Olin saanut ne ilmeisesti silloin kun en osannut sukkalahjaa arvostaa. (Nykyinen minäni pudistaa päätään ja tuhahtaa sellaiselle minälle!) Laitoin keltaiset sukat kuitenkin jalkoihini ja ne venyivät sen verran että niitä pystyi käyttämään! Käytinkin ne puhki todella nopeasti! Rakastin niitä sukkia, ja muistan ne edelleen. Pitäisi etsiä jostakin kirkkaankeltaista lankaa ja tehdä niiden kunniaksi uudet samanlaiset :)

katjaraty90@gmail.com

Haiku said...

Joskus yläasteella löysin mummini minulle tekemät, jo pieneksi jääneet, ihanat kirkkaan keltaiset villasukat! Olin saanut ne ilmeisesti silloin kun en osannut sukkalahjaa arvostaa. (Nykyinen minäni pudistaa päätään ja tuhahtaa sellaiselle minälle!) Laitoin keltaiset sukat kuitenkin jalkoihini ja ne venyivät sen verran että niitä pystyi käyttämään! Käytinkin ne puhki todella nopeasti! Rakastin niitä sukkia, ja muistan ne edelleen. Pitäisi etsiä jostakin kirkkaankeltaista lankaa ja tehdä niiden kunniaksi uudet samanlaiset :)

katjaraty90@gmail.com

Anonymous said...

Neulon paljon villasukkia, kesät talvet. Niitä riittää kavereille lahjaksi, myös lasten kaveritkin niitä saavat. Yleensä aina varastosta löytyy tarvittavat ja sopivat sukat...erja.makila@pp.inet.fi

-P- said...

Muistan varmasti ikuisesti ensimmäiset sukkani, jotka neuloin fingeringistä. Lanka oli Zitron Trekking Hand Art, ostettu legendaarisesta Aili Jokisen lankaliikkestä Tampereelta. Langan väri oli Brasil; kirkkaan vihreää, keltaista ja ihan hitunen turkoosin sinistä. Ensimmäinen sukkaohje, jonka neuloin englanniksi oli Skew. Ja vielä ensimmäinen ohje, jonka neuloin varpaista alkaen. Ja muistan, miten se oli vaikeaa. Mutta tulivat valmiiksi, ja niitä pidettiin, kunnes kantapäät menivät puhki. Nyt olen suunnitellut purkavani varret, ja neulovani niistä jotain. Ehkä jotain käsiin...

enkulin käsityöt said...

Minä neulon aina kun jää aikaa ja jaksan. Neulominen tulee puuskittain esille. Yleensä etsin jonkin vaativamman kirjoneuleen. Todella rentouttavaa puuhaa. Harmi, että olen töiden jälkeen usein aivan kuitti.

Anonymous said...

Pitäisi kyllä olla ahkerampi neuloja. Kun neuleen saisi alulle niin sitten sitä tulisi neulottua. Entisajan naiset olleet kyllä ahkeria. Innostaisiko tuollainen ihana kirja! hippu@outlook.com

Ronja Kauhanen said...

Ääh tuo kirja on niin ihana! Rakastan just niitä käsityökirjoja, missä on paljon luettavaa. Luen käsityökirjani ja -lehteni uudestaan ja uudestaan ja aina löytyy uutta ja "vanhat jututkin" innostaa uudelleen :)

Ja mitä villasukkiin tulee; <3 Meillä on mieheni kanssa yhteinen iiso korillinen villasukkia, me molemmat neulomme niitä ja käytämmekin kesät talvet!

Merith said...

Mummo neuloi aina kun istui alas. Harmaita villasukkia koristeraidoilla. Kaikilla erilaiset, jotta kaikki tunnistivat parinsa.

Anonymous said...

Mummolla oli aina kaapin hylly täynnä villasukkia. Vaikka uusia sukkia oli aina tarjolla käytettiin entiset kunnolla loppuun. Mummon kanssa istuttiin monet illat telkarin edessä parsien reikäsiä sukkia. Ensin parsittiin vanhat sukat kolmeen neljäänkin kertaan ennenkuin sai uudet sukat käyttöönsä.

Sari K.

Anonymous said...

Isoäitini ja äitini olivat kovia kutomaan villasukkia.Nykyisin kutominen on jäänyt minun kontolleni.Rakastan sukkien kutomista!

Anonymous said...

elise.lappea@gmail.com

Teija Hämäläinen said...

Mummoni opetti minut neulomaan villasukat alle kymmenenvuotiaana ja olen niitä tähän päivään asti värkkäillyt.
hamalainentm@gmail.com

Pirena said...

Olen jo sitä ikäluokkaa että pienenä tyttönä jouduin pitämään pitkiä harmaita pässinpökkimiä villasukkia. Ei se mitään herkkua ollut vaikka lämpimän olisivat pitäneetkin. Olen aina ollut herkkä villan pistelylle. Onneksi nyt voi valita sellaisia lankoja jotka eivät pistele.

Nenna said...

Neuloin 6 vuotiaana ensimmäiset villasukat. Muistan yhä sen hetken, kun sain ensikerran puikot käsiin ja mummi opetti minua neulomaan. Siinä oli jotain taikaa!

minuhno@gmail.com

JossuP said...

Meillä isä oli se, joka parsi kaikki meidän villasukat <3

Suvi said...

Rakkaimmat sukat on mummun ja pikkusiskon neulomia. Ei niissä ite tekemissä oo samaa lämpöä <3

Suvi said...

Rakkaimmat sukat on mummun ja pikkusiskon neulomia. Ei niissä ite tekemissä oo samaa lämpöä <3

MiunMaun said...

Muistan varmaan iän kaiken ekat itseneulomani sukat. Niitä tehtiin hartauella ja rakkauella omalle iskälle, en muista montako kuukautta niiden valmistuminen kesti. Onneksi iskäkin tykkäsi, sukat kestivät käytössä vuosikausia. Sitten menikin yli 25v ennenkuin otin kutimen seuraavan kerran käteeni :-D

Kaisla said...

Itselle neulominen on lapsenakin ollut ihan jännittävää, mutta sisko lahjoi äitimme neulomaan pakolliset sukat auton renkaiden vaihtoa vastaan, että pääsi läpi käsitöistä. Ylioppilaslahjaksi ostin hänelle puikkosetin että pääsisi traumoistaan eroon, mutta nappasikin minulta värttinän ja alkoi kehräämään lankoja. Itsellä ei kauheesti sukkamuistoja ole, jotenkin pitäis innostua siitä että tekee kaksi samanlaista asiaa, se on vaikeaa, jos kyseessä ei ole lasten sukat. :D

Anonymous said...

Hep! :) Yhä käytössä ovat sukat, joiden varret äiti raidoitti niin, että raitojen kerrosmäärät tulivat ensimmäisen oman autoni rekkarinumeroista. :)

Anna titiuu89(a)gmail.com

Riksu said...

Ala-asteela tein ekat sukat ja ne oli polovisukat.. Ensimmäisen kuttoin tosi tiukkaa että se mahtu just ja just mulle.. Toine oli nii löysä ettei pysyny jalasa.. Nämä sukat on vieläki tallesa😊 riksukallio@gmail.com

Anonymous said...

Mommo teki ahkerasti villasukkia ja kontinkuvaiset olivat hänen bravuurinsa.Itse en aina ollut aina samaa mieltä mummon värivalinnoista meidän lasten sukissa.
Mutta oma innostus neulomiseen on varmasti perua mummolta.sirkka.lehdikko@hotmail.com

Anonymous said...

Mummoni oli kova kutomaan sukkia, samoin 2 tätiäni. Heiltä saimmekin lapsena paljon sukkia ja lapasia lahjaksi. Nyt näyttää että vain minä sisarussarjasta jatkan perinnettä :)
marita.kivioja@gmail.com

Emma said...
This comment has been removed by the author.
Emma said...

Poistin edellisen kommenttini kun unohdin siitä innostuksissani koko villasukkamuiston :D Just tämmöset kirjat on miun heikkous, käsityökulttuurin historia on supermielenkiintoista :)

Nyt uusi yritys: Pienenä äitini äiti neuloi miulle ja veljelleni kaikki sukat ja lapaset. Kun edelliset uhkasi jäädä pieniksi, myö piirrettiin paperille oman jalan ja käden kuva, ja sitten sukka ja lapanen jotka koristeltiin sitten sellaisiksi kun haluttiin neuleet, ja lähetettiin ne mummolle. Ja mummohan neuloi, mitä mielikuvituksellisempia kirjoneuleita :D

Nasti said...

Ala-asteikäisenä minulla oli kummitätini neulomat pitkävartiset hiihtosukat. Niitä pidettiin vain hiihtäessä ja varret vedettiin housunlahkeiden päälle. Taisipa niitä olla usemmatkin kun jalka kasvoi, mutta muistan erityisesti yhdet kirkkaanpunaiset valkeilla kirjoneulekuvioilla.

Anonymous said...

Olen aina tykännyt pitää villasukkia, jalkojani palelee helposti.
Tykkään myös kutoa niitä, mutta viime aikoina valitettavan vähän (pienten lasten kanssa on aina niin paljon muutakin). Jatkossa sitten taas enemmän!
Hiisukas (hiisukas(at)gmail.com)

Julia Tuuhela said...

Aivan ihana kirja! Ei olisi välttämättä ensimmäisenä tarttunut kaupassa käteen, mutta tämän esittelyn perusteella saatan harkita!

Ensimmäisiä villasukkamuistojani (aivoni ei ole rekisteröinyt niitä, joissa olen aikaisemmin käyttänyt villasukkia) oli ala-asteella neulotut sukat. Sain vain yhden valmiiksi ja sekin oli niin heikosti päätelty, että alkoi ensimmäisellä käytöllä purkautua (käytin siis sitten sitä yhtä sukkaa). En oikein ymmärtänyt, miksi minun piti kutoa sukkaa kun tummuhan on sitä varten :D