Erittäin rakkaita ovat nämä vanhat kirjat. Ne on miun heikkous, niitä en vaan voi ohittaa jos on tarjolla jossain edullisesti. Vaikka tasan tiedän, että en niistä varmaan koskaan mitään virkkaa mutta kun ne on niin nättejä! Olen myös vakuuttunut, että jos oikeasti tahdon opetella virkkaamaan, Mary Oljen opit on varmaan parhaat.
Olisi ihana osata (ja jaksaa) tehdä tämmöinen parisängyn peitto. Mutta ei mitään toivoakaan, että kärsivällisyys, saatikka taidot riittäisivät!
Haaveilen, että joskus tämmöistä reunapitsiä johonkin jaksaisin tehdä. Mamman jäämistöstä löytyi monenmoista ja monen mittaista reunapitsiä ja niille pitäisi löytää sopivat projektit.
Virkkurista haaveilen näistä kirjovirkkausjutuista. Tätä yritin kerran jo aloittaakin, sain aikaiseksi vajaan kerroksen ennen kuin sain hermoromahduksen koska ei vaan aivo taivu.
Tää iltalaukkupussukka-asia on ihana, sen mä vielä joskus aion taistella! Lankaakin olisi jo, harmaata ja limenvihreää, enää puuttuu siis taidot ja kärsivällisyys.
Sain äidiltä muutaman ruutuvirkkauskirjan viime viikolla ja sieltä löytyi tämä helmi, humppaverho!
Sellaista tällä kertaa, seuraavalla kerralla jotain muuta! Ei ole tarkoitus missään nimessä unohtaa blogia vaikka podcastia pidänkin, hyvä vaan kun vähän tönitte tuottamaan tännekin sisältöä koska ideoita kyllä on. :)
1 comment:
Huikean hieno tuo humppaverho! :) Mistä ruutuvirkkauskirjasta löysit siihen ohjeen?
Sari
Post a Comment