Toisen turha on toisen aarre

Tykätään käydä tuossa Linkkikirppiksellä vaimon kanssa, melkein käydään ainakin kerran viikossa. Lähinnä koska empiirinen tutkimus on osoittanut sen parhaaksi kirpputoriksi mitä meidän huudeilta löytyy. Aina löytyy jotain kivaa ja edullista. Kuten aiemmin syksyllä jonkun luultavasti vahingossa huovuttama villapaita, hinta 1 euroa. Nappasin kyytiin kun ajattelin, että teen hihoista säärystimet itelle ja muusta tyynynpäällisen sohvalle. Sitten mä hoksasin, että Mauno tarvittee ns välikelin puseron. Katselin paitaa ja katselin koiraa ja otin sakset käteen.

Hetken aikaa pähkäilin rakennetta mutta sitten vaan surauttelin ompelukoneella. Selkään ompelin liian pieneksi osoittautuneen heijastinbandanan tuomaan turvallisuutta. Hinnaksi tälle tuli noin 9 euroa kaikkineen.

Ihan ongelmitta ei mennyt tämä(kään) projekti sillä tarranauha on ehkä uusi arkkiviholliseni. Ompelin kauluksen tarranauhat väärinpäin ja sitten mukamas katsoin mahakappaleen tarranauhoja laittaessani, että menevät oikeinpäin. Arvaatte varmaan menivätkö. No eivät. Mutta mahakappaleella on sen verran kokoa, että ei haittaa vaikka sen joutuu taittamaan jotta pysyy kiinni.

Käytössä tämä on osoittautunut varsin toimivaksi, jalkalenkkeinä olevia kuminauhoja tarvii vähän lyhentää koska ovat vähän pitkät. Mutta hyvä pusero on ja Mauno on saanut tästä paljon kehuja ulkona!

Runo halusi myös kuvaan kun otin takkikuvia.