Komisariot Mauno & Walter ja räjähtävän lankakerän tapaus

Elämä kahden mäyräkoiran palvelusväkenä ei ole tylsää, kaukana siitä. Kun menee viattomasti kuvaamaan parvekkeelle neuleita ja lankaa, ei voi tietää mitä tapahtuu.

 

Ehdin hädin tuskin istua kun Mauno tunki syliin ja koska olen tassun alla, otin ilomielin pojan syliini pallutettavaksi. En siinä sitten huomannut, että Walter ehti kanssa jo sohvalle ja että yksi kuvauksen alla olevista neuleista oli osin sohvalla myös.

Tunsin kyljessäni myllerrystä ja huutelin Laikalle olohuoneeseen, että josko ehtisi auttamaan koska en näe mitä Walter tekee. Sitten hoksasin, että Lemonissa kiinnioleva kerä ei olekaan näkyvissäni enää. Tuli kohtalaisen paljon kiire Maunon alta pois ja katsomaan, että mitä oikein tapahtuu. No, kuvassa näette hyvin hämmentyneen pienen mäyräkoiran joka ei tiedä Mitään siitä, että miten kerä on räjähtänyt tuolla tavalla. Ei hän ainakaan ole sitä mussuttanut! Todellakaan.

Katsokaan nyt noita silmiä, ei voi tuon näköinen pieni tehdä pahaa! Mitä nyt ehkä kahdet kengät on tällä viikolla askarreltu ulosheittokuntoon. Mutta ei lankaa! Itsestään räjähti kerä. Muistakaa muutkin, Geilsk Tyn Uld räjähtelee ja on vaarallista koirille!

Lemonia on ollut kiva neuloksia hissukseen, enää 2 vaakaraitaa puuttuu etukappaleesta. Rinnalle aloitin toissapäivänä sileät sukat koska kaipasin jotain aivan aivotonta neulottaava, tässä kun pitää laskea yhdeksään jotta osaa tehdä vaakaraidan. Mutta ne langat! Näitä kävin kuvaamassa, näytän teillekin koska nam.

Meillä on ensi tiistaina yhdeksäs hääpäivä ja katsokaa mitä Laika tilasi miulle hääpäivälahjaksi! Trailing Cloudsin Mind the Gapia! Olen himoinnut tätä kauan, todella kauan. Nyt mulla on sitä! Jee! Ja kahelien kesävaihdosta TatiMonica hemmotteli minua ihanalla, täydellisen vihreällä Jitterbugilla ja uusimmalla Kotiliesi Käsityö-lehdellä josta bongasin heti muutaman must have-ompeluksen kuten raglantunikan ja kynähameen.